Skip to content

Vaihtoehtoja vitriinille ensimmäisessä „Saksalais-suomalaisessa keskustelussa”

Ensimmäinen „Saksalais-suomalainen keskustelu“ pidettiin 29.03.2021 iltana. Kolme suomalaista asiantuntijaa esittelivät museoprojektiaan „Vaihtoehto vitriinille.“ Suunnitelmia uusille keskusteluille kehitetään paraikaa.

Kaisa Penttilä, Piia Rossi ja Ritva Kannel  esittelivät projektiaan ja vastasivat kysymyksiin.

Keskustelukumppaneina toimivat Andersicht e.V. -yhdistyksen (Kiel) puheenjohtaja ja muut jäsenet, sekä Saksalais-suomalaisen inklusiivisen kulttuurityön yhdistyksen jäsenet.

Kaisa Penttilä on sokea ja utelias näyttelyissä kävijä. Tietotekniikan opettajana Näkövammaisten keskusliitossa hän käyttää mallintamisen metodeja. Siten hän on perehtynyt ymmärtämään näkövammaisten tapoja hahmottaa asioita.

Piia Rossi on kuvataiteilija, kuvataideopettaja ja väitöskirjatutkija. Hänen väitöskirjansa käsittelee kulttuurin ja taiteen osallistavuutta ja sen merkitystä museokävijän identiteettiin ja toimijuuteen.

Ritva Kannel on arkkitehti ja museoiden esteettömyyden asiantuntija. Erityisesti hän on perehtynyt näyttelyyn sijoitettavien 3D-esineiden mallintamisprosessiin. Siinä huomioidaan lainsäändäntö sekä materiaalivaihtoehdot hintoineen ja erilaisten materiaalien käyttökelpoisuus.

„Vaihtoehto vitriinille“ -projektin tavoite oli kosketeltavien mallien kehittäminen ja testaaminen museonäyttelyihin. Projekti haki yksinkertaisia, kestäviä ja edullisia ratkaisuja, jotka voitiin omaksua yleisiin ripustuskäytäntöihin.

Vuonna 2014 nämä kolme asiantuntijaa esittelivät projekti-ideansa ja kutsuivat suomalaisia museoita mukaan yhteistyöhön. Lopulta yhteistyökumppaneiksi valikoituivat Urheilumuseo Helsingissä ja Olavinlinna Savonlinnassa.

Kosketeltavien esineiden tuotannossa käytettiin moderneja 3D-tulostusmetodeja. Esineestä riippuen käytettiin erilaisia materiaaleja, jotta kulloisenkin esineen paino ja tuntuma olisi vastannut alkuperäistä.

Millainen rooli kosketeltavilla esineillä on näyttelyssä?

Urheilumuseon näyttelytilan katossa riippuu kilpasoutuvene. Näkevät vierailijat voivat havaita sen elegantin, jopa taiteellisen muodon heti. Kosketeltavan mallin avulla myös sokeat vierailijat voivat kokea tämän.

Helsingin Olympiastadion on Suomen urheilukulttuurin maamerkki. Sen arkkitehtuuri on yleisesti tunnettu. Olympiastadionin kuviin ja pohjapiirustuksiin voi tutustua näyttelyssä. Rakennuksen kosketeltava malli mahdollistaa sokeiden saada vaikutelman siitä, tai oman muiston ja muuta informaatiota.

Yksinkertainen, luusta valmistettu esihistoriallinen luistin luo intensiivisen kulttuurihistoriallisen yhteyden Pohjoisen talveen. Näin kiinnostavan esineen käteen ottaminen merkitsee koko talviaktiviteettien kirjon käsittelemistä, perinteisestä talvi-ilottelusta jääkiekon maailmanmestaruuteen.

Esimerkit osoittavat, että kosketeltavat esineet ovat hyvin merkityksellisiä, mitä museonäyttelyn kokemiseen ja ymmärtämiseen tulee. Ne täydentävät verbaalisia opastuksia ja äänioppaita. Koskettaminen on tekstien lukemisen lailla tavoitteellista havainnointia, joka vaatii huolellista keskittymistä, ja mitä ei sovi aliarvioida.

Näiden esineiden esittämistapa näyttelyissä on sokeille vierailijoille itsestään selvästi hyvin tärkeää. Esteettömyyden nimissä tulee niiden olla helposti löydettävissä ja käytettävissä. Samaan aikaan niiden ei tule olla tiellä tai häiritä muilla tavoilla. Kosketeltavat esineet kiinnostavat kaikkia vierailijoita, erityisesti lapsia, ja kulkevat kädestä käteen jopa koko päivän. Tämän vuoksi turvallisuus ja hygieenisyys ovat tärkeitä. Koskettelijat eivät varmasti tahdo satuttaa itseään rikkinäisiin kohtiin tai löytää purukumia rakennusmallista.

Kävijäkyselyiden ja kokemusten perusteella on saatu paljon uutta tietoa. Esineen muoto nousi ensisijalle ennen muita ominaisuuksia. Muoto välittää tärkeimmät tiedot esineestä, eikä esineen tule olla kämmeniä suurempi, jotta siihen käsin tutustuminen olisi nopeampaa.

Materiaali ja pinnat välittävät lisää tietoa. Siten niiden ei tule olla vastakohtaisia alkuperäiselle esineelle, mikäli ne ovat tärketä ymmärtämisen kannalta.

Keskustelussa käsiteltiin lukuisia näkökulmia ja kokemuksia. Andersicht e.V. -yhdistys työskentelee jo usean vuoden ajan sokeille suunnatun kulttuuritarjonnan parissa. He ovat kehittäneet ja testanneet erilaisia ratkaisuja tiedon ja visuaalisiin vaikutelmien välittämiseen. Tohtori Jürgen Trinkus huomautti merkityksellisten kuvausten tärkeydestä, jotka niin ikään ovat osa koskettelukokemusta. Hän muistutti, että näyttelysuunnittelu on yhä paikoin ”jumissa 1900-luvulla”.

Kysymys uusista teknisistä mahdollisuuksista digitaalisessa tuottamisprosesissa haukkasi aimo osan keskustelusta. 3D-tulostaminen erilaisilla materiaaleilla tai esineiden tilallinen luominen laserskannereiden avulla tarjoavat mahdollisuuden itsenäiseen ja edulliseen kosketeltavien esineiden tuottamiseen. Kestävyys koetaan myös tärkeänä, jolloin kertakäyttöiset esineet eivät tule kysymykseen.

Toden totta, museoilla on vielä paljon tehtävää. Kansainvälinen ideoiden ja kokemusten vaihto tarjoaa tähän tukea. Yhteiseksi tavoitteeksi ja tehtäväksi jää syventää ja jatkaa tätä keskustelua.

Teksti: Martin Conze, Deutsch-Finnischer Verein für inklusive Kulturarbeit e.V.
Käännös: Heidi Schaaf, Saksalais-suomalainen inklusiivisen kulttuurityön yhdistys

Comments are closed, but trackbacks and pingbacks are open.