Nautin kovasti viime perjantain kuvailusta. Erityisesti pidin siitä, että saatoin osallistua omassa olohuoneessani istuen ja antaa käsieni vaeltaa kuvailun mukaisesti kosketeltavalla esineellä. Olen osallistunut jo usein kuvailutulkattuihin opastuksiin (Wienissähän on monta mahtavaa museota), esimerkiksi Wienin taidehistoriallisessa museossa, Belvederessä ja Albertinassa. Niissä kuvailtiin taideteoksia sanallisesti, joskus saimme myös kosketeltavan mallinnuksen. Täytyy sanoa, että näissä tilaisuuksissa ei ollut sitä rauhaa, joka minulla oli omassa olohuoneessani zoomin kautta. Kuva avautui minulle rauhallisessa tahdissa, mutta se, että alkuperäinen teos onkin läpimitaltaan 1,7 metriä, oli minulle vaikea asia käsittää. Ehkä kannattaisi antaa kuvan mitat heti alussa, jotta niihin voisi sopeutua kuvauksen kuluessa. Olen tietysti hurjan onnellinen siitä, että ylipäänsä on olemassa näkövammaisille suunniteltuja opastuksia ja kosketeltavia kuvia. Siksi toivon tosi paljon, että viime perjantain kaltaisia opastuksia olisi tulevaisuudessakin. Tässä tapauksessa on koronapandemiasta sittenkin seurannut jotakin hyvää.
Teksti: Veronica Mayer, Wien
Käännös: Eeva Rantamo
Comments are closed, but trackbacks and pingbacks are open.