Anniina Koivurova esitelmöi torstaina 28.4.2022 järjestetyssä keskustelussamme Rovaniemen taidemuseon kokemuksista Taidetestaajista, tuosta kansallisesta kulttuurikasvatushankkeesta, jonka tavoitteena on edistää nuorten kulttuurista osallisuutta. Tarkemmin, tarjota Suomen kahdeksasluokkalaisille 1-2 kulttuurielämystä lukuvuoden aikana.
Kyseinen hanke on erityisen merkittävä erityisesti juuri harvempaan asutetulla Lapin alueella. Anniina Koivurovan, aluetyön amanuenssin, työalueeseen kuuluvat kaikki kunnat Rovaniemestä itään ja pohjoiseen. Kyseessä on siis pienet paikkakunnat, pitkien välimatkojen päässä. Anniina nosti esiin esimerkiksi Sevettijärven, joka sijaitsee 438 km:n päässä Rovaniemeltä. Kylän koululaiset eivät tule tekemään spontaania retkeä Lapin pääkaupunkiin, saati Helsinkiin käväistäkseen museossa tai teatterissa. Myös tavallinen viikonloppuretki perheen kesken on työläs järjestää. Pitkät välimatkat voivat vahvistaa ekskluusion riskiä. Tässä mielessä erityisesti, on Taidetestaajat erittäin tärkeä hanke, sillä elämykset ja kokemukset ovat olennainen osa mielenkiintoista ja mieltä avartavaa kasvuprosessia. Taidestaajat-hankkeessa kulttuurivierailujen matkakustannukset katetaan rahoittajien tuella.
Anniina alusti esityksensä kartomalla laajasti Rovaniemen taidemuseon syntyhistoriasta ja sen huomaan uskotun, alati kasvavasta Jenny ja Antti Wihurin säätiön taidekokoelmasta, joka luo vankan pohjan museon tarjoamalle, laadukkaalle taidekasvatukselle. Erityisesti koronapandemian aikana museo on laajentanut myös seiniensä ulkopuolelle esimerkiksi online-pelien ja videokonferenssien mahdollistamien työpajojen muodossa.
Taidetestaajia silmällä pitäen ja Koivurovan johdolla, kokoelmista rakennettiin Laskeutumispaikka-näyttely, omiaan käsittelemään tilan, painovoiman, loputtomuuden, tekniikan ja liikkeen käsitteitä. Liikkuvat, ääntä pitävät ja sähköllä toimivat teokset inspiroivat työpajan, jossa osallistujat saivat itse toteuttaa liikkuvia vimpaimia erilaisiin käyttötarkoituksiin. Vierailevien ryhmien omistautuneisuus tekemiselle ja kokemiselle on museotyöntekijän näkökulmasta käyntien parasta antia.
Kehittämisen varaa löytyy kuitenkin myös. Esimerkiksi opettajilla on suuri vastuu käyntien esi- ja jälkityöstöstä omien tavanomaisten työtehtäviensä lisäksi. Kouluissa oppilaiden odotetaan nimittäin suorittavat museovierailuun virittävän tehtävän ja vastaavasti käynnin jälkeisen, kokemuksen purkamistehtävän. Koivurova on havainnut, että mukana olevan opettajan opettamalla aineella ja sillä, onko kyseessä luokanopettaja tai taiteen opettaja, on suuri vaikutus siihen, mikäli tehtäviä tehdään lainkaan. Vastaavasti oppilaiden motivaatio ja innostus museovierailun aikana virittyy myös sen mukaisesti, miten kiinnostunut mukana oleva opettaja on. Tähän hän toivoisi ratkaisuja, jotka voisivat motivoida ja tukea opettajia. Lisäksi hän toivoo, että kouluilla olisi enemmän valtaa valita vierailukohteensa, nyt kohteet nimittäin osoitetaan niille ylhäältä käsin.
Luonnollisesti puheeksi nousivat myös esteettömyyteen liittyvät kysymykset. Suomessa museohenkilökunta ei esimerkiksi voi saada kovin henkilökohtaisia tietoja ryhmään kuuluvista henkilöistä, ja siten heidän tarpeisiin varautuminen on haasteellista. Erityistarpeet ovat hyvin eritasoisia, sensorisista erilaisiin yliherkkyyksiin ja sosiaalisiin rajoituksiin. Rovaniemen taidemuseossa on viime aikoina pohdittu erityisesti autismin kirjoa, ja Taidetestaajille oli tarjolla esimerkiksi kuulusuojaimia työpajan meluisuuden vuoksi. Esteettömyyskysymykset koskevat kuitenkin koko museoiden yleisötyön kenttää laajemminkin, jättäen meille jatkuvaa työstötarvetta.
Teksti: Heidi Schaaf
Comments are closed, but trackbacks and pingbacks are open.