Nimeni on Susanne, olen 62-vuotias ja näkövammainen. Vuodesta 2018 lähtien olen kiertänyt Berliinin museoita osana näkövammaisten toimittajien ryhmää ja raportoinut ajankohtaisista näyttelyistä. Enemmän tietoa löytyy saksaksi verkkosivuiltamme Die blinden ReporterInnen | Bilder für die Blinden (https://bildbeschreibungen.com).
”Näkövammaiset toimittajat” oli alun perin hieman barokkimainen nimi ”Näkövammainen menee museoihin ja kysyy ihmisiltä kysymyksen tai pari”. Ja vaikka nimi on nyt menettänyt merkityksensä, juuri siitä on kyse. Näkövammaiset toimittajat menevät näyttelyihin ja kysyvät satunnaisilta kävijöiltä ja kuraattoreilta, asiantuntijoilta ja maallikoilta, aikuisilta ja lapsilta, mitä heidän edessään seinällä roikkuu. Haastateltavat vastaavat mielellään kaikkiin näkövammaisen kysymyksiin, jopa sellaisiin, joihin he eivät vastaisi näkevälle haastattelijalle: siinähän tuo on nähtävissä. Mutta itse asiassa se, mitä näet, ei ole suinkaan niin selvää kuin miltä se näyttää. Tämän huomaa viimeistään siinä vaiheessa, kun vertaa kahta eri kuvausta samasta kuvasta. Yhtäläisyyksien ja eroavaisuuksien perusteella sekä näkevät että näkövammaiset kuulijat täydentävät vähitellen sisäisen kuvansa.
Olin myös itse aluksi epäileväinen, varsinkin kun en ole taiteen tuntija. Niinpä etsin näyttelyitä, jotka kiinnostivat minua henkilökohtaisesti. Minua viehättivät myös pienemmät museot. Minulle oli ja on tärkeää päästä keskustelemaan vierailijoiden kanssa. Ajan myötä kehkeytyi monia mukavia tilanteita. Eräs lapsi kuvaili hyvin yksityiskohtaisesti Lotte Lasersteinin maalausta. Lapset ovat hyvin tarkkoja havainnoitsijoita, eivätkä he arvioi asioita heti, kuten aikuiset usein tekevät. Päässäni syntyy ensin selvä kuva ja tunteet ilmaantuvat mukaan myöhemmin.
Eräällä toisella kerralla useat vierailijat olivat kuulleet toiminnastamme ja halusivat kuvailla maalausta minulle. Syntyi usean ihmisen muodostama keskustelupiiri, jossa keskusteltiin tunteistani ja vaikutelmistani sisälläni muodostuneesta kuvasta. Näitä hetkiä rakastan erityisesti. Näkevillekin avautuu uusi ulottuvuus, nimittäin ”näkövammaisten näkemys taiteesta.”
Kehotan teitä kuuntelemaan kuvailuja mainitsemallani verkkosivulla ja muodostamaan omia kuvianne.
Nyt haluaisimme nostaa projektimme seuraavalle tasolle ja siksi haluaisin kuulla mielipiteesi. Voisimme esimerkiksi ajatella, että tuoksujen, äänien ja musiikin kaltaiset mielleyhtymät yhdistetään koettuun (kosketeltuun tai kuvailtuun) taiteeseen. Viime vuoden elokuussa Schwerinin valtiollisessa museossa järjestetyssä näyttelyssä ”Die Verführung Licht” (Valon viettelys) syntyi mielenkiintoisia keskusteluja tästä lähestymistavasta. Haluaisimme tehdä siitä podcastin. Tässä sinä astut kuvioon: kuinka luoda ja rakentaa podcast, jota ihmiset haluaisivat kuunnella?
Odotan innolla ideoitanne, joita voi lähettää minulle henkilökohtaisesti.
Teksti: Susanne Emmermann
Käännös: Heidi Schaaf
Comments are closed, but trackbacks and pingbacks are open.